On se vaan niin hieno!

 

Asensin Oblivionin lauantaina, enkä meinannut päästä siitä irti. Käytin vähintään tunnin hahmon luomiseen - muokkausmahdollisuudet kun olivat miltei äärettömät. Siinä jäi Simsienkin hahmonluonti kakkossijalle.

Tuloksena oli pitkänhuiskea High Elf Tuo'an Nibor, tähtimerkiltään warrior ja hahmoluokaltaan Witch hunter. Ajattelin kerrankin yrittää pelata hahmolla joka käyttäisi lähinnä magiaa taisteluissa, sitä miekalla mättöä kun on tullut harrastettua ihan tarpeeksi. Heti alkajaisiksi liityin sekä varkaiden että maagien kiltaan.

 

Kuten ennakkotiedot ovat lupailleet, pelin grafiikka on tosi herkkua. Ja maisemat jylhiä. Oman viehätyksensä luo myös Morrowindin ajoista huomattavasti kehittyneempi AI - kaupunkilaiset juoruavat keskenään, käyvät oluella, lukevat ym.  Pari kertaa olen jo joutunut putkaan silkkaa huolimattomuuttani, näpistely- ja hiiviskelytaitoja on hiottava.

Mika osti tänään saman pelin Xbox360-versiona, mielenkiintoista nähdä miten hienolta se näyttää suurelta hd-ruudulta...

 

Lähdenpä tästä Chorroliin...

Jaahas, ruotsalaiset valitsivat sitten Carolan viisuvoittajksi. Voi haukoitus sentään. Nyt on kansa joutunut jonkinlaisen joukkohypnåsin valtaan - biisihän oli varsin keskinkertainen Ruotsi-schlaageri. Siis tokihan Carolalla on aivan loistava ääni ja lavakarismaakin piisaa, mutta biisiltä olisin toivonut enemmän. Jotenkin uskon että BWO olisi pärjännyt paremmin euroopan mittelöissä. (Ja tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että Martin on syötävän söpö...) Mutta kuka tietää.

 

Ärsyttävää on ollut koko tämä hypetys Carolan ympärillä - hänestä tehtiin ennakkosuosikki jo ennen biisien julkistamista - ja Carola itse on ollut jo kauan varma voitostaan. Lisäksi artistin viimeaikaiset kommentit ovat todella laskeneet pisteitä minun silmissäni - mm. se, että homoseksuaalisuuden voi parantaa esirukouksella. Hohhoijaa - ja miksi sitä ensinnäkään pitäisi yrittää parantaa?

 

Muutenkin se ylenpalttinen jeesustelu on vastenmielistä. Oli sitten viisufinaaliin hankkinut jonkun irtotatskan joka esittää kreikankielistä Jeesus-symbolia. Siinä on kaiken kukkuraksi jonkin verran mielistelyn makua kun ottaa huomioon että viisut pidetään Ateenassa.

 

Well - vastakkainasettelun aika jatkuu: Lordi vs. Carola...  Hallelujaa!

Olen saanut tarpeekseni korjaamoäijistä.

 

Reilu kuukausi sitten ostin Nokian 6101:n ja olin innoissani siitä että palasin Samsungin välillä niin hermostuttavasta käyttöjärjestelmästä takaisin tuttuun Nokiaan joka sopii paremmin logiikkaani. Mutta pah - heti viikon päästä kiikutin kapulan huoltoliikkeeseen, kun siitä kuuluu outoja häiriöääniä. Ensimmänen kundi ajoi siihen uuden ohjelmistopäivityksen ja sanoi että "kokeile viikonlopun yli, ja tule maanantaina takaisin jos ongelma jatkuu". No tottakai se ongelma jatkui - joten ei kun maanantaina takaisin. Nyt tiskin takana oli möhömahainen tympääntynen oloinen äijä joka epäluuloisena kuunteli selitystäni - piti kai neuroottisena naisihmisenä - mutta lupasi kummiskin lähettää laitteen Saloon. Ja minulle soitettaisiin kun se on tullut takaisin.

 

Kului viikko, kului kaksi - kului kolme. Alan jo hermostua, ja soitan liikkeeseen. Samainen tympeähkö ukko vastaa että "on se täällä ollut jo jonkin aikaa, ja merkintöjen mukaan teillekin on ilmoitettu". JA PASKANMARJAT! Minulle ei ole minkäänlaista viestiä jätetty. Eikä ukko osannut kysyessä sanoa onko sille tälläkään kerralla tehty muuta kuin ajettu uusi päivitys - tai edes onko se ollut Salossa. Kiukusta kihisten marssin liikkeeseen, valmiina rähjäämään huonosta palvelusta. Mutta tiskin takana ei olekaan se äijä, vaan kivannäköinen nuorimies, joka oli niin mukava että kiukkuni vähän laantui. (Liha on heikko) Väitti että he ovat nyt testanneet eivätkä kuule mitään - minäkin sitten rupean liikkeessä testaamaan, enkä kuule mitään. Kaikki hyvin, ajattelin siis. Ovat löytäneet vian.

 

Mutta vähän myöhemmin kun menen hiljaiseen paikkaan tekemään testisoiton, huomaan heti että p***e, siinä se ääni taas on! Hitto soikoon! Liikkeessä oli sen verran taustahälyä etten huomannut sitä siellä. Olen varma etteivät ole yrittäneetkään tehdä sille muuta kuin laittaa uudet päivitykset. Tällä kertaa marssin sitten ostopaikkaan ja kysyin että kuinka monta kertaa puhelin täytyy yrittää korjata ennenkuin saan uuden. Nyt sitten sieltäkin lähetettiin se kolmas kerta korjaamoon. Ja edessä on taas 2 viikkoa ilman kännykkää. Tai onneksi en vielä myynyt vanhaani, mutta sillekin on ostaja, joka jo odottaa malttamattomana. Ärsyttävää, Olen siis omistanut puhelimen jo 5 viikkoa, josta se on ollut käytössäni 1 viikon.

 

Mikä tässä kiukuttaa eniten on huoltoäijien välinpitämättömyys, vai mitälie se onkaan. Eivätkö ota ongelmaa vakavissaan? Onko tässä taustalla sovinistista ajattelua, että "naikkonen on yliherkkä ja kuvittelee"? Minä ainakin vaadin, että jos ostan puhelimen 200 eurolla, niin siinä ei sitten kuulu mitään bzz-ääniä, kun kerran on olemassa puhelimia joissa niitä ei kuulu!

Ja toiseksi: miksei ilmoiteta kun homma on valmis? Ties kuinka monta viikkoa kännyni on maanut siellä hyllyllä. Sama ilmottamisongelma oli kun taannoin vein tietokoneen korjattavaksi - itse joutui soittelemaan perään. (Mutta muuten sain niin hyvää palvelua, ettei jäänyt mitään kanaa kynittäväksi - pysyn tyytyväisenä asiakkaana). Ja miksi valehdella että ollaan ilmoitettu, vaikka asia ei ole näin?

En missään vaiheessa epäillytkään etteikö Deppareiden keikka olisi loistava, mutta kyllä se vaan taas vei jalat alta! Ja  vaikka oltiin jo luovuttu toivosta päästä hyviin asemiin koska oltiiin myöhään liikkeessä, päästiin silti ihan lavan tuntumaan, kolmanteen riviin catwalkin eteen. Ihme. Siitä oli hieno ihastella Daven yhä niin vetreää olemusta ja lantionhetkutusta... Tosin olisi saanut käydä siinä esittäytymässä useammin. Ja kyllä kannatti pyrkiä permantopaikoille, ihan puistattaa ajatus siitä että olisi pitänyt seurata keikkaan perse penkissä. Nyt sai jorata ja hoilata sydämen kyllyydestä.

Onnistuin ennen keikalle lähtöä vielä löytämään lavan edessä viihtyvän survival-kitin perusvarusteen, eli teräsvahvisteiset popot, mutta väki oli sen verran sivistynyttä etteivät ne edes joutuneet koetukselle. Vuonna 90, kun viimeeksi näin Depparit Globenissa, jengi oli niin hurjana, että oli pakko vetäytyä taaksepäin välttyäkseen vammoilta.

Jalat olivat seisomisesta tosin keikan jälkeen niin väsyneet ettei enää jaksettu raahautua Club Operan virallisille jatkoille - edes vaikka saatiin kutsut joissa luvattiin ilmainen sidukka. Kristaa lainaillen: Jalat lauloivat Hoosiannaa, kertosäettä myöten... Hostellin viereiseen baariin mentiin silti jälkidrinksulle.

 

Mutta joka keikalla jaksan sitten ihmetellä ihmisten kummallisuutta - meidän takana patsasteli joku mimmi joka seisoi kun tatti paikallaan (taputti sentään kohteliaasti biisien välis) ja kulutti aikaansa näpyttelemällä kännykkäänsä. Siis haloo! Miksi ängetä niin lavan eteen, jos keikka ei oikeesti kiinnosta? Poikaystävän seuraksi, vai?

 

Mukaan tarttui aivan ihastuttava Pain and suffering... paita, on tyylikkäimpiä bändipaitoja mitä olen nähnyt. T-paitoja tuli reissulla ostettua vielä enemmänkin - mm. kauan kaivattu NiN-paita jota en provinssista saanut, ja lisäksi feminismi-statement paita. En uskalla laskea paljonko rahaa panin palamaan... mutta kerrankos sitä lomaillaan...

 

Niin, ja voinen suositella Amos Anderssonin taidemuseossa olevaa Alphonse Mucha & Art Noveau - näyttelyä, aivan ihastuttava!

 

 

Deppareiden Settilista oli sitten seuraavanlainen:

>Intro
> A Pain That I'm Used To
> John The Revelator
> A Question Of Time
> Policy Of Truth
> Precious
> Walking In My Shoes
> Suffer Well
> Damaged People
> Home
> I Want It All
> The Sinner In Me
> I Feel You
> Behind The Wheel
> World In My Eyes
> Personal Jesus
> Enjoy The Silence
  encore
> Shake The Disease
> Just Can't Get Enough
> Everything Counts
  encore #2
> Never Let Me Down Again
> Goodnight Lovers

Nyt on sitten taas käyty kampaajalla. Jälleen miltei musta kuontalo tummanpunaisilla korosteilla, paljoa en raaskinut leikata. Lienee sopiva väri maanantain keikalle

 

Keikalle ollaan varustauduttu muutenkin - menin ja investoin kunnon hifitulppiin. Vaahtomuoviset E.A.R.it kun tahtoo muuntaa kaiken mössöksi... Nyt vaan toivotaan että nuo pysyvät korvissa, NiNin keikalla kun takaa kurkotteleva tyyppi onnistui tökkäämään tulpan pois mun korvastani.

Olen ruvennut haikailemaan teräsvahvisteisten monojen perään - olivat edellä mainitulla keikalla aivan loistavat, harmi vaan etteivät selvinneet festarikäynnistä. (Ks. keikkakertomukseni) Keikkatungoksessa kun tahtoo varpaat olla tulilinjalla.

 

Mutta hitto vieköön kun maanantaina uhkaa bussilakko! Ja viiminen juna kotiin lähtee klo 23 - taisi tulla tenkkapoo. Ehkä sitä joutuu sittenkin ruinaamaan yösijaa joltakulta ystävälliseltä kaverilta. Olisi vaan ollut mukavaa päästä bussilla kotiin keikan jälkeen, kun olen jo lauantaista saakka sitten ollut reissussa. Mutta seurataan tilannetta.